Espanja

Espanjan kuningaskunta (esp. Reino de España) eli Espanja (esp. España) on Lounais-Euroopassa sijaitseva valtio. Se jakaa Iberian niemimaan Portugalin ja Isolle-Britannialle kuuluvan Gibraltarin kanssa. Koillisessa rajan takana ovat Ranska ja pieni Andorran ruhtinaskunta, ja etelässä on maarajaa Marokon kanssa (ks. Ceuta ja Melilla). Maahan kuuluvat Baleaarit Välimerellä, Kanariansaaret Atlantilla, Ceutan ja Melillan kaupungit Pohjois-Afrikassa sekä muutama asumaton saari Marokon rannikolla. Espanjan pääkaupunki on Madrid. Muita suuria kaupunkeja ovat muun muassa Barcelona, Valencia, Sevilla, Málaga, Bilbao ja Zaragoza.

Espanjan kuningaskunta
Reino de España
lippu vaakuna


Espanjan sijainti

Valtiomuoto parlamentaarinen monarkia
Kuningas Felipe VI
Pääministeri Pedro Sánchez
Pääkaupunki Madrid (3 165 541 as.)
40° 24' N, 3° 41' W
Muita kaupunkeja Barcelona (1 608 746 as.),
Valencia (790 201 as.),
Sevilla (690 566 as.)
Pinta-ala
 yhteensä 504 645[1] km² (sijalla 50)
 josta sisävesiä 3,05 %
Väkiluku (2017) 46 550 000[2] (sijalla 27)
 väestötiheys 92,2 as. / km²
 väestönkasvu 0,12[2] % (2016)
Viralliset kielet espanja, alueellisesti myös katalaani (tai valencia), galicia, baski ja araneesi
Valuutta Euro (€) (EUR)
BKT
 yhteensä 1 429 miljardia USD[3][4] (sijalla 14)
 per asukas 30 630 USD[3]
HDI (2014) 0,876[5] (sijalla 26)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
 maatalous 2,6[4] %
 teollisuus 23.2[4] %
 palvelut 74.2[4] %
Aikavyöhyke UTC+1
 kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
 – yhdistyi

1512
Lyhenne ES
 ajoneuvot: E
 lentokoneet: EC
Kansainvälinen
suuntanumero
+34
Motto Plus Ultra ("Vielä pidemmälle")
Kansallislaulu Marcha Real
Edeltäjä(t) Francon Espanja

Muinaiset roomalaiset valtasivat Espanjan Karthagolta toisessa puunilaissodassa, ja roomalaisten käyttämä latina on espanjan kielen pohjana. Islaminuskoiset maurit hallitsivat Espanjaa 300 vuoden ajan vuosina 700–1 000. 1400-luvulla maata hallinneet pienet katoliset kuningaskunnat yhdistyivät vaiheittain vuoteen 1512 mennessä. Yhdistyneestä Espanjasta tuli mahtava siirtomaavalta. 1700-luvulla se menetti hallitsemansa ulkomaat Espanjassa ja 1800-luvulla siirtomaansa. Vuonna 1936 alkanutta sisällissotaa seurasi Francon sotilasdiktatuuri vuoteen 1975 asti.

Maan noin 47 miljoonasta asukkaasta kolme neljäsosaa puhuu äidinkielenään espanjaa, joka on koko maan virallinen kieli. Muita, alueellisesti virallisia kieliä ovat katalaani (tai valencia), galicia, baski ja araneesi.

Maantiede

Espanjan fyysinen kartta korkeuseroineen

Espanja sijaitsee Pyreneiden niemimaalla. Pohjoisessa maata rajoittaa Pyreneiden vuorijono, ja etelässä Välimeren rannikon erottaa sisämaasta Sierra Nevadan vuoristo. Pääkaupunki Madrid sijaitsee keskusylängöllä 650 metrin korkeudessa. Yli 2 000 metrin korkuisia vuoria on useita, korkeimmat huiput kohoavat yli 3 000 metriin.[6]

Espanjassa on noin 1 800 jokea, mutta monet niistä kuljettavat vain vähän vettä ja saattavat olla osan vuotta kuivillaan.[7]

Kasvillisuus ja ilmasto vaihtelevat voimakkaasti rannikon ja sisämaan välillä sekä korkeuden mukaan. Kesällä lähes kaikkialla on kuumaa ja kuivaa, mutta talvella on suuria lämpötilaeroja eri alueiden välillä. Vuorilla voidaan lasketella, kun taas rannikolla on paljon lämpimämpää.[8] Vuoden kylmimmän kuukauden eli tammikuun keskimääräinen alin lämpötila A Corunassa on 7,6 astetta,[9] Valladolidissa −1,2 astetta.[10]

Pohjois-Espanjassa, Biskajanlahden rannoilla sataa runsaasti, ja siellä kasvaa osittain lauhkeita ja osittain subtrooppisia lehtimetsiä. Näissä metsissä osa puustosta pudottaa lehtensä talveksi, kun taas osa pitää ne ympäri vuoden. Etelä-Espanjassa, Välimeren rannoilla kasvaa välimereisiä metsiä ainavihantine tammilajeineen ja oliivipuineen. Vuorten takana, Espanjan keskiosissa on aavikoita, joilla sataa vain harvoin. Niillä kasvaa ainoastaan kivikkokasveja.

Kanariansaarten Afrikan läheisillä saarilla on vain aavikoita, mutta La Palmalla kasvaa vehmasta subtrooppista kasvillisuutta.

Pisimmät joet Korkeimmat vuoret
  • Teide 3 710 m
  • Mulhacén 3 481 m
  • Aneto 3 404 m
  • Pico de Almanzor 2 962 m
Suurimmat saaret

Historia

Pääartikkeli: Espanjan historia

Varhaishistoria ja muslimivalta

Altamiran luolamaalauksia.
La Mezquita, entinen moskeija Córdobassa edustaa maurien kulttuuriperintöä.

Vanhimmat merkit nykyihmisestä Espanjassa ovat 35 000 vuoden takaa. Espanjan varhaisimpia nimeltä tunnettuja asukkaita olivat iberit, joiden puhuma kieli ei ollut indoeurooppalainen.[11] Ajanlaskun alkua edeltävällä vuosituhannella foinikialaiset, kreikkalaiset ja karthagolaiset perustivat Espanjaan kauppatukikohtia. Roomalaiset valtasivat Espanjan Karthagolta toisessa puunilaissodassa 200-luvulla eaa. ja seuraavalla vuosisadalla käytiin ns. keltiberisodat keltiberiheimojen ja roomalaisten välillä. Roomalaisten käyttämästä latinasta periytyy espanjan kieli. Länsi-Rooman hajoamisvaiheessa 400-luvulta alkaen germaaniheimot kuten gootit ja vandaalit perustivat Espanjan alueelle valtakuntia.[12] Visigoottien valtakunta säilyi 400-luvulta vuoteen 711, jolloin Afrikasta tulleet arabit ja berberit kukistivat sen. Islamilaiseksi muuttuneen Espanjan eli al-Andalusin tärkein kaupunki oli Córdoba, joka oli myös umaijadidynastian perustaman Córdoban emiraatin (756–929) ja kalifaatin (929–1031) pääkaupunki.[13][14]

Kristinusko ja suurvalta-aika

Kristoffer Kolumbus tapaa kuningas Ferdinandin ja kuningatar Isabellan Alhambrassa.

Nykyisen Espanjan historia alkoi 800-luvulla, jolloin kristityt kuningaskunnat aloittivat Iberian niemimaan takaisinvaltauksen (Reconquista). Vuoteen 1250 mennessä muslimivalta rajoittui enää Granadan emiraattiin, josta tehtiin veroa maksava vasallivaltio. Vuonna 1469[15] Aragonian ja Kastilian kuningaskunnat yhdistyivät, kun hallitsijat kuningas Ferdinand ja kuningatar Isabella avioituivat. Katoliset kuningaskunnat lakkauttivat Granadan itsenäisyyden 2. tammikuuta 1492, samana vuonna kun Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan. Vuonna 1512 kuningas Ferdinand valloitti osan Navarran kuningaskunnasta ja koko Espanja yhdistyi. Kirkon tueksi perustettiin inkvisitio, ja juutalaiset ja muslimit käännytettiin tai karkotettiin maasta.[16]

1500-luvulla Espanjasta tuli vähäksi aikaa Euroopan mahtavin valtio sen Amerikkojen valloitusten takia. Osmanien laivasto lyötiin 1571 Lepanton meritaistelussa. Valtakuntaan liitettiin Filippiinit 1564 ja Portugali 1580, mutta Englannin valloitus epäonnistui 1588 Espanjan Voittamattoman armadan hävittyä Englannin laivastolle. Huolimatta Amerikoista tuodusta kullasta Filip II:n aikana 1556–1578 valtiontalous romahti lukuisien sotien ja suunnattomien rakennushankkeiden vuoksi. Seuraavien hallitsijoiden aikana rappeutuminen jatkui ja lukuisia alueita menetettiin. Portugali irtosi unionista 1640 ja katalonialaiset kapinoivat.[17]

Perimyssodasta sisällissotaan

Francisco de Goyan maalaus Toukokuun kolmas 1808 (1814) esittää Napoleonin joukkoja teloittamassa Madridin kansannousuun osallistuneita espanjalaisia.

Vuosina 1701–1714 sodittiin Espanjan perimyssota (Espanja, Ranska ja Baijeri vastaan Itävalta, Preussi, Englanti ja Katalonia). Sota päättyi Ranskan johtaman liittokunnan voittoon ja Habsburgien hallitsijasuku vaihtui Bourbon-sukuun. Espanja menetti loputkin ulkomaiset alueensa Euroopassa: Itävallalle alueet Italiassa ja Belgian, Savoijille Sisilian ja Gibraltar joutui Englannille.[18]

Vuonna 1805 Trafalgarin taistelussa Horatio Nelsonin johtama Englannin laivasto voitti Ranskan ja Espanjan laivastot. Napoléon asetti veljensä Joseph Bonaparten Espanjan valtaistuimelle 1808, mutta englantilaisten tukemina miehitysjoukot ajettiin pois Napoleonin joutuessa vaikeuksiin Venäjällä ja 1814 Bourbonit nousivat uudelleen valtaistuimelle. Ranskan miehityksen aikana siirtomaat Etelä-Amerikassa olivat itsenäistyneet ja taloudellinen tilanne oli heikko. Käytiin lukuisia sisällissotia eri kansallisuuksien ja monarkistien ja tasavaltalaisten välillä. Vuonna 1898 espanjalais-amerikkalaisessa sodassa Espanja menetti siirtomaansa Filippiinit, Kuuban, Puerto Ricon ja Guamin Yhdysvalloille.[19]

Sisällissota ja Francon aika

Francisco Franco ja Dwight D. Eisenhower tapaavat Madrisissa kylmän sodan merkeissä vuonna 1959. Espanja liittyi YK:hon vuonna 1955.
Francisco Franco (1892–1975), Espanjan diktaattori vuosina 1939–1975. ”El Caudillo de España”

Vuonna 1931 Espanjasta tuli demokraattinen tasavalta, joka kuitenkin ajautui jälleen 1936 sisällissotaan. Sota sai alkunsa armeijan johtamana sotilaskapinana tasavallan hallitusta vastaan. Saksa ja Italia antoivat tukea kansallisille joukoille ja Neuvostoliitto tasavaltalaisille. Sotaan osallistui myös kymmeniätuhansia ulkomaalaisia vapaaehtoisia sekä tasavaltalaisten että kansallisten puolella. Sodan aikana ja sen jälkeen teloitettiin satojatuhansia ihmisiä[20].

Sisällissodan jälkeen vuonna 1939 vallan otti voittajapuolen kenraali Francisco Franco. Hän hallitsi kuolemaansa vuoteen 1975 asti diktaattorina. Toisen maailmansodan jälkeen Espanja oli eristetty, kunnes 1953 solmi sopimuksen Yhdysvaltain kanssa sotilastukikohdista ja pääsi 1955 YK:n jäseneksi. Espanjan talous kärsi merkittävästi Francon ajan eristyneisyydestä ja huonosta tuottavuudesta. Vuonna 1959 Espanja aloitti IMF:n ohjauksessa talouden vakauttamisen ja kaupan ja pääomavirtojen liberalisoinnin. 1960-luvun alussa talousuudistusten ja ulkomaisen avun avulla matkailu ja teollisuus saatiin lopulta nousuun. Francon diktatuuri kesti kokonaisuudessaan lähes neljä vuosikymmentä.[21]

Uusi monarkia

Juan Carlos I oli Espanjan kuningas vuodesta 1975 vuoteen 2014.
Felipe VI, Espanjan kuningas vuodesta 2014.

Francon kuoltua Espanja palasi monarkiaksi ja kuninkaaksi tuli Francon valitsema seuraaja, Juan Carlos I. Hän nimitti Adolfo Suárezin pääministeriksi. Suárez aloitti uudistukset sallien poliittiset puolueet 1977. Samana vuonna pidettiin myös ensimmäiset vapaat vaalit. Vuoden 1978 perustuslain myötä myös historialliset alueet Baskimaa, Katalonia ja Galicia saivat itsehallinnon. Vielä 1981 Francon tukijat everstiluutnantti Antonio Tejeron johdolla yrittivät vallankaappausta vaatien autoritäärisen hallinnon palauttamista. Kaappauksen epäonnistumista pidetään kuninkaan vaikutusvallan ansiona.[21]

Espanja on kehittynyt 1970-luvulta alkaen moderniksi teollisuusyhteiskunnaksi, jolle matkailu on merkittävä elinkeino. Maa liittyi 1982 Natoon ja 1986 Euroopan unioniin. EU:hun liittyminen on tuonut maalle koheesiotukia, jotka ovat auttaneet nostamaan elintasoa lähemmäksi eurooppalaista keskiarvoa.

Vuonna 1959 perustettu baskien vapautusarmeija ETA on tehnyt attentaatteja Espanjassa vuosikymmenten ajan. Vuonna 1973 se surmasi pääministeri Luis Carrero Blancon. ETA on julistanut tulitaukoja 1997–1998 ja 2006–2007 sekä 2010.[22] Viime vuosina ETA ei ole enää iskenyt siviilejä vastaan. Vuonna 2004 islamistiterroristit iskivät Madridiin, kun Madridin lähijunaliikenneverkostoa vastaan 11.3.2004 suunnatuissa koordinoiduissa pommi-iskuissa kuoli 191 ihmistä.[23] Huhtikuussa 2017 baskien terroristijärjestö ETA ilmoitti luopuvansa kokonaan aseistaan ja luovuttuvansa ase- ja räjähdevarastonsa Baskien kansalaisyhteiskunnan edustajille. Aseelliset iskunsa ETA oli lopettanut vuonna 2011 julistettuaan pysyvän tulitauon.[24]

Espanjan pääministerinä oli vuosina 1982–1996 Espanjan sosialistista työväenpuoluetta (PSOE) edustanut Felipe González. Hänen pitkän hallituskautensa aikana Espanja liittyi vuonna 1982 Nato:n ja vuonna 1986 EEC:n (myöhemmin EU) jäseneksi sekä pidettiin Barcelonan kesäolympialaiset vuonna 1992. José María Aznar nousi pääministeriksi vuonna 1996, kun hänen puolueensa oikeisto-konservatiivinen Kansanpuolue (PP) sai niukan vaalivoiton maltillisten baskinationalistien tuella. PP uusi voittonsa vuonna 2000 murskaluvuin. Aznarin kausi kesti vuodet 1996–2004, sillä pian Madridin tuhoisten pommi-iskujen jälkeen maaliskuussa vuonna 2004 pidetyissä vaaleissa voitti oppositiossa ollut sosiaalidemokraattinen Espanjan sosialistinen työväenpuolue (PSOE), joka nousi valtaan ja Jose Luis Rodriguez Zapaterosta tuli pääministeri. Hänkin pääsi toiselle kaudelle vuoden 2008 voiton jälkeen.[22] Vuoden 2011 parlamenttivaalien jälkeen valtaan nousi taas PP ja Mariano Rajoy nousi pääministeriksi. Hän jatkoi pääministerinä vuoden 2015 vaalien jälkeenkin, kaikkiaan vuodesta 2011 vuoteen 2018. Vuonna 2014 kuningas Juan Carlos luopui kruunustaan oltuaan Espanjan valtionpäämies vuodesta 1975 lähtien yli 38 vuotta. Kruununprinssistä tuli Espanjan uusi kuningas Felipe VI. Kesäkuussa 2018 pääministeriksi tuli sosialistien Pedro Sánchez sen jälkeen, kun pääministeri Rajoyn hallitus oli hävinnyt luottamuslauseäänestyksen. [25]

Heinäkuussa 2019 Sánchezin vähemmistöhallitus hävisi puolestaan luottamuslauseäänestyksen. Sosialistipuolue PSOE oli voittanut huhtikuun lopussa 2019 järjestetyt vaalit, muttei saanut enemmistöä parlamenttiin. Pääministeri ei onnistunut löytämään hallituskumppaneita. Espanjassa ajauduttiin taas enneaikaisiin parlamenttivaaleihin, jotka olivat jo neljännet vaalit neljän vuoden aikana.[26] Marraskuussa 2019 sosialistit onnistuivat säilyttämään asemansa suurimpana puolueena maan ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa. Sosialistit saivat äänistä 28 prosenttia. Kannatus putosi hieman huhtikuun vaaleista ja puolue menetti kolme paikkaa parlamentissa. Nyt se sai 120 paikkaa. Kaikkiaan jaossa parlamenttiin oli 350 paikkaa. Toiseksi suurimpana puolueena jatkoi toinen vanha valtapuolue konservatiivinen PP. Se sai vajaat 21 prosenttia äänistä, mikä antoi puolueelle 88 paikkaa. Puolue paransi asemaansa selkeästi kevään vaaleista. Suurin voittaja oli kuitenkin äärioikeistolainen Vox, joka nousi parlamentin kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Se sai äänistä 15 prosenttia ja yli tuplasi paikkamääränsä parlamentissa saaden 52 paikkaa. Puolue nousi ensimmäistä kertaa parlamenttiin huhtikuun 2019 vaaleissa. Vuonna 2015 vasemmistolainen Unidas Podemos ja keskustaoikeistolainen Ciudadanos nousivat järisyttämään PP:n ja sosialistien vuosikymmeniä kestänyttä hegemoniaa. Nyt tilannetta mutkisti vielä Voxin nousu. Marraskuun 2019 vaaleissa sekä Unidas Podemos että Ciudadanos kärsivät tappion. Unidas Podemos putosi kevään 42 paikasta 35:een. Unidas Podemos on vasemmistolainen vaaliliitto, jossa Podemos-puolueen kumppanina on pieni Yhdistynyt vasemmisto. Ciudadanos romahti kevään 57 paikasta kymmeneen. Katalonian tasavaltalainen vasemmistopuolue ERC sai 13 paikkaa.[27][28]

Tammikuussa 2020 pääministeri Pedro Sánchez sai parlamentin luottamuksen uudelle hallitukselleen. Parlamentin äänestyksen myötä Espanja sai demokratian ajan ensimmäisen koalitiohallituksen. Sánchezin sosialistipuolue PSOE oli sopinut hallitusyhteistyöstä vasemmistolaisen Podemos-puolueen kanssa. Hallitus muodostettiin Katalonian tasavaltalaisen vasemmistopuolueen ERC:n avulla. Se lupasi äänestää tyhjää luottamusäänestyksessä ja vastineeksi Sánchez lupasi istua samaan neuvottelupöytään Katalonian separatistien kanssa.[29] Vasemmistolaisen Podemos-puolueen johtaja Pablo Iglesias tuli yhdeksi hallituksen varapääministereistä toimialanaan sosiaalisiin oikeuksiin ja kestävään kehityksen liittyvät asiat.[30]

Espanja kärsi erittäin raskaasti vuoden 2020 alussa maailmanlaajuisesta koronaviruspandemiasta. Espanja oli Italian jälkeen vaikeimmin koronaviruksesta kärsinyt maa Euroopassa, ja 22.3.2020 mennessä Espanjassa oli todettu yli 28 000 tartuntaa ja kaikkiaan yli 1 700 ihmistä oli kuollut koronaviruksen aiheuttamaan covid-19-tautiin.[31] Huhtikuun alussa Espanja ohitti Italian vahvistettujen koronavirustartuntojen määrässä ja kuolonuhreja pandemiaan Espanjassa oli tuolloin noin 12 000 ja tartuntoja yli 124 000.[32]

Politiikka

Espanjan senaatti.
Pedro Sánchez, Espanjan pääministeri vuodesta 2018 ja PSOE-puolueen johtaja vuodesta 2017.

Espanja on perustuslaillinen monarkia. Parlamentti (Cortes Generales) on kaksikamarinen. Alahuoneen tai edustajainhuoneen (Congreso de los Diputados) 350 jäsentä valitaan suhteellisella vaalilla D'Hondtin menetelmällä nelivuotiskausiksi. Ylähuoneen eli senaatin (Senado) 266 jäsenestä 208 valitaan suoralla kansanäänestyksellä, ja loput 58 nimittävät virkaan alueelliset lakia säätävät elimet. Myös he palvelevat nelivuotiskauden. Toimeenpanovaltaa käyttää ministerineuvosto, jonka puheenjohtajan eli pääministerin parlamentti valitsee kuninkaan ehdotuksesta.[33]

Espanjan kaksi valtapuoluetta konservatiivipuolue Partido Popular PP ja sosialistipuolue PSOE ovat vuorotelleet vallassa 1980-luvulta lähtien. Toukokuun 2014 europarlamenttivaaleissa niiden haastajaksi tuli saman vuoden maaliskuussa perustettu Podemos-puolue. Sen juuret ovat toukokuussa 2011 alkaneessa talouskurin vastaisessa protestiliikkeessä.[34] Vuoden 2015 vaaleissa Espanjan parlamenttiin nousi kaksi uutta puoluetta, vasemmistoradikaali Podemos ja keskustalainen Ciudadanos (Kansalaiset)[35] Huhtikuun 2019 vaaleissa parlamenttiin nousi myös äärioikeistolainen Vox-puolue ja tämä oli kovin äärioikeiston nousu Espanjassa sitten diktaattori Francon aikojen.[36]

Espanja on jaettu itsehallintoalueisiin, joiden itsemääräämisvalta vaihtelee. Joillain on omat koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmänsä, muilla taas ei. Jotkin, varsinkin nationalistipuolueiden hallitsemat alueet, pyrkivät liittovaltio- tai jopa valtioliittotasoiseen itsevaltaan. Keskushallitus on pyrkinyt rajoittamaan innokkaimpien itsehallintoalueiden valtaa. Katalonian itsehallintoalue julistautui itsenäiseksi 27. lokakuuta 2017. (Katalonian kansanäänestys itsenäisyydestä 2017).[37] Vielä samana päivänä Espanjan senaatti päätti rajoittaa Katalonian itsehallintoa, eli otti käyttöön perustuslain pykälän 155. Katalonian aluehallinnon johtaja Carles Puigdemont ja hänen hallituksensa erotettiin. (Katalonian kriisi 2017).[38]

Hallinnolliset alueet

Itsehallintoalueet

Vuoden 1978 perustuslaki jakaa Espanjan seitsemääntoista itsehallintoalueeseen (comunidades autónomas).[21] Itsehallintoalueet koostuvat yhdestä tai useammasta maakunnasta (provincias), joita on yhteensä viisikymmentä.[39]

Suurimpia kaupunkeja

Madrid on Espanjan pääkaupunki.
Näkymä Barcelonaan.
Kaupunki Asukasluku 1.1.2016[40]
1.Madrid3 165 541
2.Barcelona1 608 746
3.Valencia790 201
4.Sevilla690 566
5.Zaragoza661 108
6.Málaga569 009
7.Murcia441 003
8.Las Palmas de Gran Canaria378 998
9.Palma de Mallorca402 949
10.Bilbao345 122
11.Alicante330 525
12.Córdoba326 609
13.Valladolid301 876
14.Vigo292 817
15.Gijón273 422
ItsehallintoalueetSuurimmat kaupungit

Talous

Pääartikkeli: Espanjan talous
Matkailu on yksi Espanjan tärkeimmistä elinkeinoissa. Kuvassa Playa de Las Canteras Gran Canarialla.
Renfe-juna Kastilian ja Leónin alueella.

Espanja on palveluvaltainen länsimainen talous, jonka tilastoitu bruttokansantuote per capita on toisen maailmansodan jälkeen ollut matalampi kuin läntisessä Keski-Euroopassa ja Pohjois-Euroopassa. Espanjan ostovoimakorjattu bruttokansantuote vuonna 2019 on Kansainvälisen valuuttarahaston arvion mukaan noin 1,94 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria eli noin 41 500 dollaria per capita. Muiden läntisten kehittyneiden talouksien tapaan myös Espanjan osuus maailmantaloudesta laskee hiljalleen; vuonna 2019 se on arviolta noin 1,4 %.[3]

Espanjan merkittävimpiä teollisuuden haaroja ovat tekstiilit ja jalkineet, elintarvikkeet, metallit, kemikaalit, laivat, autot, koneet ja työkalut. Espanja on maailman viidenneksi ja Euroopan kolmanneksi suurin autojen valmistaja.

Tärkeimpiä vientituotteita ovat koneet, kulkuneuvot, elintarvikkeet, lääkkeet ja muut kulutustavarat. Viennin suurimmat kohdemaat ovat Ranska, Saksa, Portugali, Italia ja Britannia.[4]

Matkailu on Espanjalle tärkeä elinkeino. Vuonna 2012 maa oli kävijämäärältään maailman neljänneksi suosituin matkailukohde: vuoden aikana siellä vieraili 57,7 miljoonaa matkailijaa.[41] Vuonna 2016 Espanja oli maailman kolmanneksi suosituin matkailukohde ja uusi ennätys oli 75,3 miljoonaa matkailijaa.

Espanjan merkittävimmät luonnonvarat ovat kivihiili, rautamalmi, uraani, ligniitti, elohopea, lyijy, sinkki ja kupari, erilaiset teollisuusmineraalit, kuten kaoliini, sekä vesivoima ja hedelmällinen viljelysmaa.[4]

Työttömyys on varjostanut Espanjan taloutta. Vuoden 2013 ensimmäisellä neljänneksellä työttömyys nousi 27,2 prosenttiin ja työttömänä oli yli kuusi miljoonaa espanjalaista.[42] Samaan aikaan 15–24-vuotiaista nuorista työttöminä oli 57 prosenttia.[42] 70,3 % työntekijöistä työskentelee palvelusektorilla, 26,4 % teollisuudessa ja 3,3 % maataloudessa (vuoden 2012 arvio).[4] Vuonna 2016 työttömyys laski ensimmäisen kerran alle 20 % ja oli vuoden 2018 lopussa laskenut 14,4 %:iin.[43]

Vuonna 2007 julkaistun tutkimuksen mukaan Espanjan tuottavin kaupunki oli vuonna 2005 Madrid, jonka bruttokansantuote oli 188 miljardia dollaria. Maan toiseksi tuottavin kaupunki oli Barcelona 140 miljardilla dollarilla.[44]

Espanjan merkittävimpiä yrityksiä ovat esimerkiksi CASA (lentokoneet), El Corte Inglés, Mercadona ja Carrefour (vähittäiskauppa), Repsol ja Cepsa (öljynjalostus), Iberdrola ja Endesa (energia- ja sähköala), Iberia (lentoyhtiö), Renfe (rautatiet), SEAT (autot), Talgo (veturit ja junanvaunut), Telefónica (televiestintä), Inditex (vaateteollisuusyritys), Torres (viinitila) ja Derbi (moottoripyörät).

Espanjan vaihtotase on lievästi ylijäämäinen: vuonna 2019 arviolta noin 12 miljardia dollaria. Vuotuinen inflaatio on alle kaksi prosenttia.[3]

Väestö

Pääartikkeli: Espanjalaiset
Espanjan väestötiheys.

Espanjan tilastokeskuksen mukaan maan väkiluku 1. heinäkuuta 2016 oli 46,5 miljoonaa.[2] Miehiä väestöstä vuonna 2014 oli 49,4 prosenttia ja naisia 50,6 prosenttia. Syntyvyys tuhatta ihmistä kohti vuonna 2012 oli 9,7 ja kuolleisuus 8,6. Elinajanodote vuonna 2011 syntyneillä miehillä oli 79,1 ja naisilla 84,9 vuotta. Alle 15-vuotiaita väestöstä vuonna 2014 oli 15,4 prosenttia. Kaupungeissa espanjalaisista vuonna 2014 asui 79,4 prosenttia ja maalla 20,6 prosenttia.[45]

Kielet

Espanjan kielikartta.
  espanja
  aragonia
  baski
  oksitaani
  katalaani
  asturia
  galego

Espanjan suurin ja virallinen kieli on espanja. Sitä opetetaan kouluissa kautta maan.[46] Se toimii myös virallisena opetus-, viestintä- ja kulttuurikielenä.

Espanjaa puhuu äidinkielenään maan noin 47 miljoonasta asukkaasta kolme neljäsosaa. Muita, alueellisesti virallisia kieliä ovat katalaani (tai valencia), galicia, baski ja araneesi.[47] Maassa puhutaan alueellisesti myös aragoniaa, oksitaania, asturiaa, extremaduraa ja falaa.

Uskonnot

Vuonna 2016 espanjalaisista katolilaisia oli 67,8 %, muita uskontoja edusti 2,2 %, uskonnottomia oli 27,5 %, joista ateisteja oli 9,1 % ja 2,5 % ei kertonut uskonnollista vakaumustaan.[48]

Siirtolaisuus

Pääartikkeli: Siirtolaisuus Espanjaan

Espanja on perinteisesti ollut siirtolaisia luovuttava maa. Nykyisin maasta on kuitenkin vaurastumisen myötä tullut erittäin suosittu maahanmuuttomaa. Ihmisiä muuttaa Espanjaan etenkin Latinalaisesta Amerikasta, Itä-Euroopasta ja Afrikasta, mutta myös muun muassa Länsi-Euroopasta ja Kiinasta.

Koulutus

Espanjassa oppivelvollisuus alkaa 6-vuotiaana ja kestää 10 vuotta. Valtion kouluissa opetus on ilmaista alle 18-vuotiaille. PISA-tutkimuksissa espanjalaiset koululaiset ovat sijoittuneet hiukan keskiarvon yläpuolelle.[49]

Kulttuuri

Pääartikkeli: Espanjan kulttuuri

Kuvataide

Pablo Picasson Avignonin naiset (1907)
Pääartikkeli: Espanjan taide

Tunnettuja espanjalaisia taidemaalareita ovat muun muassa Diego Velázquez (1599–1660), Francisco de Goya (1746–1828), Joan Miró (1893–1983), Pablo Picasso (1881–1973) ja Salvador Dalí (1904–1989). Kreikassa syntynyttä El Grecoa (1540–1614) pidetään myös espanjalaisena taiteilijana, sillä hän vaikutti Toledossa.[50]

Taidemuseoita

Picasson ja Dalín maalauksia on esillä Madridissa Reina Sofían modernin taiteen museossa ja Picasson kotikaupungissa Málagassa.[51][52] Pradon taidemuseossa on muun muassa Velázquezin ja Goyan teoksia.[53]

Arkkitehtuuri

Caceresin vanhakaupunki.
Pääartikkeli: Espanjalainen arkkitehtuuri

Espanjan sijainti on tehnyt siitä kulttuurien kohtauspaikan, joten sen arkkitehtuurin kerrostumissa näkyvät maailman kulttuurihistorian monet kerrostumat. Karthagon, Kreikan ja Rooman siirtokunnat loivat kulttuurin perustan. Maurit toivat islamilaisia vaikutteita. Romaaninen taide ja arkkitehtuuri kehittyi niemimaan pohjoisosissa. Kevytlinjainen gotiikka kehittyi romaanisten luostarien vastakohdaksi. Espanjalainen barokki ilmestyi 1500-luvun lopussa.[54]

Espanjalaisista moderneista arkkitehdeista tunnetuin on Antoni Gaudí.[55] Espanjaan on suunniteltu viime vuosikymmeninä runsaasti näyttävää nykyarkkitehtuuria, kuten Bilbaon Guggenheim-museo.[56]

Unescon maailmanperintöluettelossa on 38 kulttuurikohdetta Espanjasta. Ne ulottuvat ajallisesti Altamiran luolan esihistoriallisista maalauksista ja roomalaisaikaisista raunioista Gaudin 1900-luvun töihin Barcelonassa. Laajin kohde on 769 km pitkä Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitti.[57]

Tanssi ja musiikki

Flamenco-esitys Sevillassa vuonna 2015.

Espanjan eri alueilla on omat kansantanssinsa. Flamenco ja sitä säestävä musiikki on andalusialaista perinnettä, joka on noussut keskeiseksi koko espanjalaisessa musiikkielämässä. Jota on aragonialaista alkuperää ja sardana katalonialaista. Pohjois-Espanjassa on säilynyt kelttien musiikkiperintöä. 1700-luvun Espanjassa kehittyi bolero, jossa hidasta soolo- tai paritanssia säestetään kastanjeteilla ja kitaralla. Paso doble on espanjalainen tanssi ja myös kilpatanssilaji, jossa on viitteitä härkätaistelusta.[58]

Espanjalaiset muusikot kuten Andrés Segovia toivat klassisen kitaran konserttilavoille. Myös monet espanjalaiset säveltäjät ovat käyttäneet kansanmusiikin aineksia töissään. Espanjalainen kevyt ooppera, zarzuela, on suosittua lähinnä espanjankielisissä maissa, mutta oopperalaulaja Plácido Domingo on tehnyt sitä tunnetuksi laajemmissakin piireissä.[59]

Espanjalainen Julio Iglesias on kaikkien aikojen suosituin latinoartisti ja yksi maailman kymmenestä myydyimmästä laulajasta. Myös hänen poikansa Enrique Iglesias on menestynyt laulajana. Espanjan eniten myynyt naisartisti on kevyen musiikin laulaja Rocío Dúrcal. Yhtyeistä kansainvälistä menestystä on saavuttanut esimerkiksi Baccara 1970-luvulla. Espanja on voittanut Euroviisut kahdesti, vuosina 1968 ja 1969.[60]

Elokuvat ja televisio

Rossy de Palma, elokuvaohjaaja Pedro Almodóvar ja näyttelijä Penélope Cruz Cannesissa 2009.

Mykkäfilmin aikana espanjalaisilla elokuvan tekijöillä oli yhteyksiä lähinnä Ranskaan. 1928 Salvador Dalí ja Luis Buñuel tekivät Andalusialaisen koiran. Buñuel kuvasi Ranskan lisäksi Yhdysvalloissa, muut aikakauden espanjalaiset ohjaajat jäivät vaille kansainvälistä huomiota. Rafael Rivelles ja Juan Calvo saivat pieniä palkintoja Cannesin elokuvajuhlilla 1950-luvulla. Fernando Rey voitti Kultaisen palmun 1961 elokuvalla Viridiana, jonka esittämisen Franco kielsi heti. Buñuel muutti Meksikoon 1949, ja muutkin filmintekijät tekivät yhteistyötä meksikolaisten kanssa. Kun spagettiwesternit tulivat muotiin, Espanjassa kuvattiin vuorostaan Meksikoon sijoittuvia elokuvia, kuten Vain muutaman dollarin tähden. Francon aikana Espanja oli erityksissä eurooppalaisesta kulttuurista. Carlos Sauran Metsästysretki sai Berliinin elokuvajuhlilla hopeisen karhun 1966. Francon kuolema 1975 vapautti kokonaisen sukupolven, jonka kärjessä oli Pedro Almodóvar. Almodóvarin läpimurto oli Naisia hermoromahduksen partaalla, joka toi myös Carmen Mauran ja Antonio Banderasin kansainväliseen tietoisuuteen. Bigas Luna kuvasi Penélope Cruzin ja Javier Bardemin ensikohtaamisen elokuvassa Kinkkua, kinkkua. Fernando Trueba voitti Oscarin 1992 elokuvalla Belle Époque – muutosten aika. 2000-luvulla on noussut uusi sukupolvi, joka on erityisen viehtynyt kauhuun ja fantasiaan.[61] Alejandro Amenábarin Meri sisälläni (2004) voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon.[62]

Espanjalaisia televisiosarjoja ovat muun muassa Serranon perhe, Francon aika - näin sen koimme ja Naapureina Madridissa.[63]

Kirjallisuus

Pääartikkeli: Espanjan kirjallisuus

Vanhin säilynyt espanjankielinen kirjallinen teos on 1100-luvulla kirjoitettu runoelma Cantar de Mio Cid, jonka vanhin säilynyt kopio on vuodelta 1207. Runoelman laulut kertovat legendaarisen sotapäällikkö El Cidin vaiheista.[64]

Espanjan tunnetuin kirjailija on Miguel de Cervantes (1547–1616), jonka pääteos Don Quijote (1605 ja 1615) on maailmankirjallisuuden merkkiteos ja nykyaikaisen romaanikirjallisuuden perustaja. Espanjan kulttuurin kultakauteen 1500- ja 1600-luvuilla kuuluivat myös näytelmäkirjailija Félix Lope de Vega ja kirjailija Francisco de Quevedo.[64]

Benito Pérez Galdós (1843–1920) oli oman aikansa merkittävin espanjalaiskirjailija. Maan tunnetuin runoilija on Federico García Lorca (1898–1936). Nykyajan tunnetuimpia espanjalaiskirjailijoita ovat esimerkiksi Camilo José Cela (1916–2002), Manuel Vázquez Montalbán (1939–2003), Antonio Muñoz Molina (s. 1956), Arturo Pérez-Reverte (s. 1951), Carlos Ruiz Zafón (1964–2020), Javier Marías (s. 1951) ja Almudena Grandes (s. 1960).[64]

Kirjallisuuden Nobelin ovat espanjalaisista saaneet José Echegaray y Eizaguirre 1904, Jacinto Benavente 1922, Juan Ramón Jiménez 1956, Vicente Aleixandre 1977 ja Camilo José Cela 1989.[65]

Muiden maiden kirjailijoista omaan tuotantoonsa ovat espanjalaisuudesta ammentaneet esimerkiksi Ernest Hemingway ja George Orwell.[66]

Media

Valtion omistama julkisen palvelun Radiotelevisión Española lähettää kahdeksaa televisiokanavaa, näistä TVE1 ja TVE2, uutiskanava, urheilukanava ja lastenkanava ovat valtakunnallisia digitv:n kanavia, lisäksi RTVE:llä on satelliitissa ja kaapelissa näkyviä lisäpalveluja. Yksityisiä kanavia ovat Antena 3, Cuatro ja Telecinco. Maassa on myös kolmetoista alueellista televisiokanavaa, joita rahoittavat aluehallinnot, ja lukuisia paikallisteelvisio-asemia.[67]

Espanjan suurimmat lehdet ovat El País, El Mundo, El Periódico, La Vanguardia ja ABC.[67] Näiden rinnalle ovat nopeasti nousseet ilmaisjakelulehdet, jotka ovat saavuttaneet yli miljoona päivittäistä lukijaa: 20 minutos, Qué!, Metro Directo ja ADN.[68]

Ruoka- ja juomakulttuuri

Pääartikkeli: Espanjalainen keittiö

.

Tyypillisiä espanjalaisia kansallisruokalajeja ovat esimerkiksi paella (riisiruoka, joka sisältää mm. vihanneksia, lihaa tai kalaa, paprikaa ja sahramia), gazpacho (kylmä vihanneskeitto, joka sisältää mm. valkosipulia, kurkkua, tomaattia, paprikaa, viinietikkaa, oliiviöljyä ja leipäpaloja), sopa de ajo (valkosipulikeitto), linssikeitto ja tortilla española (espanjalainen perunamunakas). Erilaiset tapakset ovat suosittuja. Tapaksina voidaan tarjoilla vaikkapa oliiveja, lihapyöryköitä, katkarapuja, chorizo-makkaraa, kinkkukuutioita, marinoitua paprikaa tai herkkusieniä, täytettyjä artisokanpohjia, kuorittuja manteleita ja paneerattuja mustekalarenkaita.[69] Kansainvälisesti tunnettu juusto on La Manchan maakunnasta kotoisin oleva Queso Manchego.[70]

Päivän pääateria syödään tyypillisesti klo 14 maissa iltapäivällä, ja perheet kokoontuvat usein lounaalle kotiin. Aamiaista sen sijaan jokainen saattaa nauttia omaan tahtiinsa, ja illansuun tukevaksi välipalaksi voidaan ottaa tapaksia myös baarissa tai kahvilassa. Varsinainen päivällinen syödään taas perheen kesken, tyypillisesti iltakymmeneltä.[59]

Kahvi tarjoillaan mustana (café solo), maitotilkan kera (café cortado) tai kuumaan maitoon sekoitettuna (café con leche).[71] Alkoholiton maitomainen horchata de chufa maistuu mantelilta ja tehdään eräästä makeasta pähkinälajista.[72] Espanja on tunnettu viinimaana. Maailmalla tunnettuja ovat esimerkiksi Riojan viinit, cava (katalonialainen kuohuviini) ja Andalusiasta, Jerez de la Fronterasta peräisin oleva sherry eli jerez.[73] Sangría on suosittu viini- ja hedelmäjuoma, mutta sitä juovat enemmän matkailijat kuin paikalliset.[74] Ruokajuomana myös olut (cerveza) on suosittu. Espanjalaiset oluet ovat yleensä keveitä ja virkistäviä.

Juhlapäivät

Semana Santa (Pyhä viikko) Málagassa

Kansallisia vapaapäiviä ovat:[75]

  • 1.1. Año Nuevo (uudenvuoden päivä)
  • 6.1. Epifanía del Señor (loppiainen)
  • 19.3. San José (isänpäivä)
  • pääsiäinen Jueves Santo, Viernes Santo (kiirastorstai, pitkäperjantai)
  • 1.5. Fiesta del Trabajo (vapunpäivä)
  • 25.7. Santiago Apostol (Espanjan suojeluspyhimys)
  • 15.8. Asunción de la Virgen (Marian taivaaseenastumisen päivä)
  • 12.10. Fiesta Nacional de España, Día de la Hispanidad (kansallispäivä)
  • 1.11. Todos los Santos (pyhäinpäivä)
  • 6.12. Día de la Constitución Española (valtiosäännön päivä)
  • 8.12. Inmaculada Concepción (neitseellisen sikiämisen päivä)
  • 25.12. Natividad del Señor (joulupäivä)

Pyhäpäivät saattavat vaihdella maan eri osissa. Lisäksi jokaisella provinssin pääkaupungilla on yleensä kaksi omaa juhlapäivää vuodessa.[75]

Urheilu

Espanjan Barcelona isännöi kesäolympialaisia 1992. Espanja osallistui olympiakisoihin ensi kertaa vuonna 1900 ja on osallistunut sen jälkeen vuodesta 1920 alkaen. Viime vuosina sillä on ollut kesäolympialaisissa noin 300, talviolympialaisissa 10–20 urheilijan joukkue.[76]

Espanjan jalkapallomaajoukkue voitti maailmanmestaruuden vuonna 2010 ja sijoittui neljänneksi vuonna 1950. Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailuissa Espanja on voittanut mestaruuden vuosina 1964, 2008 ja 2012. Olympiakisojen jalkapallossa maa voitti kultaa kotikisoissaan 1992 ja hopeaa 1920 ja 2000.[77] Myös seurajoukkueet FC Barcelona ja Real Madrid kuuluvat maailman huippujoukkueisiin.[78]

Espanjan futsalmaajoukkue on maailman ykkönen. Espanja on yksi maailman vahvimpia koripallomaita. Myös käsipallossa se on ollut vahva.[79]

Mailapeleistä Espanjassa suosituin on tennis, jossa maa on myös menestynyt hyvin. Espanja on voittanut Davis Cupin neljä kertaa[80] ja Fed Cupin viisi kertaa.[81] Maan tunnetuimpiin pelaajiin kuuluu entinen maailmanlistan ykköspelaaja ja vuoden 2010 parhaaksi urheilijaksi valittu Rafael Nadal.[82][83]

Suosittuja kansallisia mailapelejä ovat esimerkiksi frontón ja padel. Golfissa Espanjalla on ollut useita maailman huippuja.[79]

Pyöräily on Espanjan suosituimpia urheilulajeja, ja syyskuisin järjestettävä Espanjan ympäriajo on yksi kolmesta suuresta maantiepyöräilykisasta. Voimalajeista menestystä on tullut etenkin judossa.[79]

Moottoriurheilussa ovat menestyneet muun muassa ralliautoilija Carlos Sainz sekä Formula 1 -kuljettaja Fernando Alonso. Formula 1 -osakilpailuja on ajettu Barcelonan lähistöllä vuodesta 1991 alkaen.[84]

Espanjan vuorilla on useita laskettelukeskuksia. Talviurheilijoista etenkin taitoluistelijat ovat menestyneet. Rannikoilla on hyvät purjehdusmahdollisuudet, ja Espanjalla onkin paljon menestystä purjehduksessa.[79]

Härkätaistelu

Härkätaistelua Cordobassa

Härkätaistelu on Espanjassa perinteinen ja suosittu kansanhuvi sekä taide- ja kulttuuriperinteen muoto. Ala työllistää maassa suoraan tai välillisesti neljännesmiljoona ihmistä. Härkätaistelun suosio on viime vuosikymmeninä kuitenkin laskenut aiemmasta ja sitä on arvosteltu. Myös Pamplonan heinäkuisen San Fermín -festivaalin härkäjuoksut ovat suuri mediatapahtuma.[85]

Lähteet

  • Helminen, Juha & Korppi-Tommola, Aura & Korppi-Tommola, Juha (1994), Espanja diktatuurista demokratiaan. Helsinki: Kleo ja Nykypäivä.
  • Siltanen, Raimo: Löytöretki Espanjaan. Media Maker, 2012. ISBN 978-952-93-1156-9.
  • Vihma, Jyrki: ¡Olé! Herkkuja Espanjasta. W. Söderström, 1977. ISBN 9789510078723.
  • Berlitz Matkaopas Barcelona (2008), Tammi.

Viitteet

  1. http://www.ine.es/prodyser/pubweb/anuario06/anu06_01entor.pdf
  2. Instituto Nacional de Estadística: Población residente en España 1.7.2017. Instituto Nacional de Estadística. Viitattu 19.5.2018. (espanjaksi)
  3. World Economic Outlook Database, April 2019, Report for Selected Countries and Subjects: Spain International Monetary Fund. Viitattu 9.4.2019.
  4. Spain The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  5. Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen PDF-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (UNDP) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  6. External Boundaries and Landform Regions Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  7. Rivers Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  8. Country Guide Spain BBC weather
  9. Climatological Information: A Coruna WMO
  10. Climatological Information Valladolid WMO
  11. Prehistory and Connections with Other Languages The Larry Trask Archive. Viitattu 19.4.2012.
  12. Hispania Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  13. Al Andalus Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  14. Collins, R.: Caliphs and Kings. Spain, 796–1031. Wiley, 2014.
  15. Geschichte - Spanien Lexikon 1888. Viitattu 1.2.2008. (saksaksi)
  16. Ferdinand and Isabella Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  17. Charles V and Philip II Spain in Decline Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  18. War of the Spanish Succession Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  19. The Cuban Disaster Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
  20. http://www.spartacus-educational.com/SPcasualties.htm
  21. Background note Spain (arkistoitu) 2010. US Department of State. Viitattu 15.3.2015.
  22. Timeline Spain BBC News
  23. Terrori tulee nyt Euroopan ulkopuolelta – IRA, ETA ja RAF saatiin aikanaan kuriin Yle uutiset. 21.9.2016. Viitattu 8.10.2016.
  24. ETA luopuu aseistaan lopullisesti Yle Uutiset. Viitattu 24.2.2020.
  25. Spain profile BBC News. 14.10.2019. Viitattu 24.2.2020. (englanniksi)
  26. Espanjan hallitus ei saanut luottamusta – maa on ollut ilman hallitusta huhtikuusta asti Yle Uutiset. Viitattu 24.2.2020.
  27. Espanjan vaaleissa sosialistit säilyttivät niukan johdon Yle Uutiset. Viitattu 24.2.2020.
  28. Sam Jones: Spain's ruling socialists strike coalition deal with Podemos The Guardian. 12.11.2019. Viitattu 24.2.2020. (englanniksi)
  29. Espanjan parlamentilta niukka tuki pääministeri Pedro Sánchezille – maa saa ensimmäisen koalitiohallituksen Francon diktatuurin jälkeen Yle Uutiset. Viitattu 24.2.2020.
  30. El País: Spain’s new Cabinet is sworn in before King Felipe VI EL PAÍS. 13.1.2020. Viitattu 24.2.2020. (englanniksi)
  31. Espanjassa liki 400 kuollut vuorokaudessa, eläkkeellä olevia lääkäreitä kutsuttu apuun: "Kukaan ei pysty käsittämään tätä lohduttomuutta" Yle Uutiset. Viitattu 25.3.2020.
  32. Espanja ohitti Italian koronavirustartuntojen määrässä Kainuun Sanomat. Viitattu 7.4.2020.
  33. Espanjan politiikka | Aluetutkimus Espanja aluetutkimus-espanja.purot.net. Viitattu 24.2.2020.
  34. Uusi puolue sekoitti Espanjan politiikan. Taloussanomat 25.6.2014.
  35. Espanjan parlamenttiin nousee kaksi uutta puoluetta www.suomenmaa.fi. 20.12.2015. Viitattu 24.2.2020.
  36. Espanjan valtaapitävä sosialistipuolue voitti odotetusti vaalit, äärioikeistolainen Vox pärjäsi ennakoitua huonommin Yle Uutiset. Viitattu 24.2.2020.
  37. Katalonia julistautui itsenäiseksi – Alueparlamentti äänesti itsenäistymisen puolesta Yle Uutiset. Viitattu 27.10.2017.
  38. Espanjan senaatti päätti Katalonian ottamisesta haltuun Yle Uutiset. Viitattu 27.10.2017.
  39. Spain Statoids
  40. Cifras oficiales de población resultantes de la revisión del Padrón municipial a 1 de enero Instituto nacional de estadística.
  41. UNWTO Tourism Highlights (pdf) 2013. YK:n matkailujärjestö, kopio Internet archivessa. Viitattu 1.10.2013. (englanniksi)
  42. Espanjalta järkyttävät työttömyysluvut 25.4.2013. Kauppalehti. Viitattu 1.10.2013.
  43. Espanjalta järkyttävät työttömyysluvut 25.4.2013. Google Public data. Viitattu 26.11.2019.
  44. PricewaterhouseCoopers: The 150 richest cities in the world by GDP in 2005 11.3.2007. City Mayors Statistics. Viitattu 1.10.2013. (englanniksi)
  45. Spain Encyclopædia Britannica World Data Analyst: Country Snapshots. 2016. Viitattu 19.4.2017.
  46. The 4 Languages of Spain and Where They’re Spoken Why Go Spain. Viitattu 8.10.2016.
  47. Spain The World Factbook. 22.2.2018. Central Intelligence Agency. Viitattu 1.3.2018.
  48. Centro de Investigaciones Sociologicas: Barometro De Julio 2016 sivu 26: taulu 56(espanjaksi)
  49. A guide to education in Spain Expatica. Viitattu 29.2.2020.
  50. Siltanen 2012, s. 51–52.
  51. Reina Sofia Museum Madrid Spanish Fiestas.
  52. Dali comes to Malaga Olive Press.
  53. Prado Museum Feel Madrid.
    • Barral i Altet, Xavier et al.: Art and Architecture of Spain, s. 7. Boston New York Toronto London: Bulfinch, 1998. ISBN 0-8212-2456-5. (englanniksi)
  54. Antonio Gaudi: Life Story Enforex. Viitattu 15.4.2012.
  55. Siltanen 2012, s. 60–61.
  56. Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 15.4.2012. (englanniksi)
  57. Siltanen 2012, s. 67–69.
  58. Spain Countries and their cultures.
  59. Siltanen 2012, s. 73–75.
  60. A short history of Spanish cinema Guardian. Viitattu 15.4.2012.
  61. Sea Inside's death debate BBC news
  62. Säpinää Serranojen tyyliin: Naapureina Madridissa 2010. YLE. Viitattu 15.4.2012.
  63. Siltanen 2012, s. 46–49.
  64. All Nobel Prizes in Literature nobelprize.org. Nobel-säätiö. Viitattu 15.4.2012.
  65. Siltanen 2012, s. 49.
  66. Country Profile Spain BBC News
  67. Spain Newspapers G2MI. Viitattu 15.4.2012.
  68. Guide to Tapas Whole Foods. Viitattu 15.4.2012.
  69. Manchego Cheese from Spain. Viitattu 15.4.2012.
  70. Spanish Coffee . . . the secrets Orce Serrano Hams. Viitattu 15.4.2012.
  71. What is Horchata de Chufa? About.com Spanish food. Viitattu 15.4.2012.
  72. Kissack, Chris: Spanish Wine Guide winedoctor. Viitattu 16.4.2012. (englanniksi)
  73. Popular Spanish Drinks spaintravelguide. Viitattu 16.4.2012.
  74. Hyvä tietää: Kansalliset vapaapäivät Suomen suurlähetystö, Madrid. Viitattu 8.10.2016.
  75. Spain in Olympics Sport reference
  76. Associations:Spain FIFA
  77. Siltanen 2012, s. 141.
  78. Siltanen 2012, s. 146–149.
  79. Champions daviscup.com. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  80. Champions fedcup.com. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  81. Nadal tekee paluun kentille Davis Cupissa YLE Urheilu. Viitattu 21.3.2011.
  82. Nadal viime vuoden paras urheilija MTV3. Viitattu 21.3.2011.
  83. F1 Spanish Grand Prix at Barcelona’s Circuit de Catalunya Barcelona Travelogue
  84. Siltanen 2012, s. 77–80.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.